Voisinko minäkin kirjoittaa romaanin? Tämän kysymyksen äärellä olen räpiköinyt jo vuosia. Harkitsin kirjoituskursseja pitkään, kunnes elämäntilanteeni mahdollisti työn ohella kirjoittamisen opiskelun avoimessa yliopistossa. Alkumotivaatioksi riitti se, että sai kirjoittaa.

Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opettajat Panu Hämeenaho, Nora Ekström ja Anne Mari Rautiainen ylläpitävät blogia nimeltään Kirjoittajan matkassa. Blogin aiheina ovat mm. kirjoittamisen opiskelu, opettaminen ja tutkimus.

Blogi toimii kirjoittamisen opiskelijoiden tukena opiskelussa. Siellä on esimerkkejä opiskelijoiden opintotehtävien sisällöistä ja oppimispäiväkirjoista. Blogin etusivu on mielestäni selkeän näköinen ja sieltä on helposti löydettävissä aihealueet, sekä blogiarkisto. Aihealueiden mukaan on helposti löydettävissä esimerkiksi kaikki kirjoitukset, joissa käsitellään kirjoittamisen opiskelua.

Opettajat ovat lainanneet opiskelijoiden omista teksteistä kirjoittamisen opiskeluun liittyviä kommentteja, kuten: ”Oma tyylini on tavallaan ollut olemassa, mutta olen etsinyt sitä pitkään ja nyt siis löytänyt. Siihen olen tarvinnut ainakin kaunokirjallista esseetä, faktan ja fiktion sekoittamista, autofiktiota ja elämäkerrallista kirjoittamista ja proosan perusteita – sekä rohkeutta uskoa omaan ääneeni.”

Pienen piirin blogi

Seuraamani blogin ulkoasu on selkeä. Jokaisessa postauksessa on vain yksi kuva, joka on tarpeeksi. Vähemmän on enemmän. Oikeinkirjoitus on varmasti tarkastettu ja kielenhuolto toimii, joten tekstiä on helppo lukea. Ei tarvitse jäädä jumiin puuttumattomiin pisteisiin tai kauhistella yhdyssanavirheitä tai –hirviöitä.

Kommentointi blogissa on vähäistä. Ne ovat lähinnä kannustuslauseita. Siellä ei ole pitkiä keskusteluketjuja, mikä on sinänsä sääli, koska aiheet ovat kiinnostavia. Johtuneeko vähäinen kommentointi marginaalisesta blogin seuraajakunnasta? Kommenttien vähyys voi johtua siitä, että ne eivät ole päivän polttavia puheenaiheita, kuten interseksuaalisuus, länsimetro tai Donald Trump.

Kirjoittajan matkassa –blogissa ei ole yhtä ainoaa yhteinäistä tyyliä, koska kirjoittajia on monta. Osa postauksista on opiskelijoiden kertomuksia oman opiskelun tavoitteisiin pääsemisestä. Näissä tyyli on omaelämäkerrallisuuteen viittaavaa. Osa kirjoituksista on opettajien pohdintaa kirjoittamisen opettamisesta.

Kirjoittaminen opiskeluaineena on niin humanistista, että oma pohdinta on enemmän suotavaa kuin ehkä missään muissa opiskeluaineissa. Jos blogin tekstilaji pitää mainita, niin se olisi kai lähinnä proosaa, omaelämäkerrallista faktuaalista kerrontaa.

Kirjoittajan matkassa –blogissa käsitellään kirjoittamisen tutkimuksia omakohtaisuuden kautta. Kirjoittajat kertovat joko tutkmusprosessistaan tai sen jälkeisestä ajasta, kuten työstä opettajana. Juri Joensuu pohtii omaa väitöskirjaansa ja oli yllättynyt positiivisesti, miten opettaminen sivusi hämmästyttävän paljon hänen väitöskirjansa aiheita.

Kirjoittamisen opinnot poikivat romaanin

Annastiina Storm kertoo Kirjoittajan matkassa −blogiin postaamassaan tekstissä, miten kirjoittamisen opinnot johtivat romaanin julkaisemiseen. Kirjoittaja kertoo kuinka hän oli kirjoittamisen perusopintojen ja aineopintojen kursseilla aloittanut lyhyiden proosatekstien kirjoittamisen. Kurssien jälkeen hän oli työstänyt kokoelmista romaanin ja lähettänyt sen opettajansa rohkaisemana kustantamoihin. Muutaman kuukauden kuluttua hän kirjoitti kustannussopimuksen.

Stormin teksti on hyvää verkkotekstiä, koska siinä on lyhyet kappaleet, kahta ensimmäistä kappaletta lukuun ottamatta. Mutta koska teksti on erittäin mielenkiintoinen kertomus kirjoittamisen opiskelusta, minua ei lukijana haitannut pitemmätkään kappaleet. Tekstin sisältö vyöryi niin valtavana voimana, että se voitti verkkotekstille määritellyt lyhyiden kappaleiden säännöt.

Pidin tekstistä, koska se liippasi niin läheltä omaa kirjoittamisen opiskeluani. Tällä hetkellä minullakin on työstettävänä romaanin aihio. Minä tosin jämähdin keskelle romaania ja lopusta on vain exceliin väännetty suunnitelma. Tarvitsisin haaveeni toteuttamiseen aikaa. Mutta koska olen superhyvä täyttämään kaiken vapaa-aikani uusilla projekteilla ja harrastuksilla, tällä hetkellä romaani kytee vain hiljaa mielessäni. Romaanin loppuun saattamisen aika tulee myöhemmin.

Halusin kommentoida seuramassani blogissa juuri tätä edellä mainitsemaani tekstiä ilon innoittamana. Sain blogikirjoituksesta vertaistukea mahdolliseen kirjan julkaisuun. Tekstin lukeminen pyöräytti taas innovaatiorattaat sisälläni käyntiin ja sormet hamusivat näppäimistön ääreen. Oli ilo lukea toisen onnistumisesta haaveen toteuttamisessa.  Teksti voimaannuttaa kirjoittamaan lisää ja pyrkimään kohti asettamiaan päämääriä.

                                         kuva: https://pxhere.com/fi/photo/1284616

lähteet:

Storm, A. 2017. Kuinka kirjoittamisen opinnot poikivat romaanin. Luettu 23.11.2017  http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/