Peruskoulupesula on vuonna 2012 perustettu blogi, jonka kirjoittajina toimivat Laura Tuohilampi sekä vuoden 2014 alusta lähtien Antti Värtö. Tuohilampi on matematiikan didaktiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa ja hän toimii lisäksi opettajien täydennyskouluttajana. Värtö sen sijaan toimii tällä hetkellä oppilaanohjaajana Alppilan yläkoulussa.

 

Vakiokirjoittajien lisäksi blogissa on myös julkaistu tekstejä ulkopuolisilta kirjoittajilta, joita ovat esimerkiksi Jesse Soininen, Melanie Rinne ja Kaisa Tuohilampi.

Jokaisen "koululaisen" blogi

Idea blogin perustamiseen syntyi ajatuksesta tuoda esiin kokemuksen ja tutkimuksen kautta muovautuneita näkökulmia koulusta sekä tarjota paikka erilaisten näkökulmien julkituomiseen myös muille halukkaille ja siksi blogin kohderyhmäksi on ilmoitettu jokainen ”koululainen”. Tavoitteena blogilla on tuulettaa koulusta käytävää keskustelua.

 

Blogin keskeisimmät teemat ovat koulutusjärjestelmä, opettajuus ja oppilaiden kohtaaminen. Kirjoittajat ilmaisevat rohkeasti omat mielipiteensä ja käyvät aktiivista keskustelua ihmisten kanssa kommenttiosiossa tai tekevät lisäyksiä omiin ajatuksiinsa.

 

Lukemistani postauksista eniten keskustelua herättänyt aihe oli postauksessa otsikolla ’Huudetaan lujempaa’, joka keräsi huimat 66 kommenttia. Tuohilampi käsitteli tekstissä auktoriteettia ja sen katoamista perinteisessä muodossa sekä sitä, miksi katoamista on turha murehtia. Kommentit muuttuivat nopeasti väittelyksi ja toisten kommenttien ilkeäsävyseksi viilaamiseksi eikä niitä ei lopulta ollut enää mukava lukea, sillä asian ydin tuntui unohtuvan.

Ulkoasu pesulan tarpeessa

Blogin ulkoasu on mielestäni selkeä, mutta se voisi olla raikkaampi tai edes jotenkin koulumaailmaan viittaava. Etusivulta löytyy kaikki tarvittava ja blogissa on muutenkin helppo navigoida välilehdeltä toiselle. Tosin yksi välilehdistä "Mielikuvistuskoulu" ei jostain syystä toiminut, mikä oli pieni pettymys.

 

Saatavilla olevia tekstejä sen sijaan on helppo ja miellyttävä lukea, sillä kirjoittajat käyttävät kirjakieltä ja tekstit on kirjoitettu asiatyylillä. Kappaleet ovat kuitenkin paikoitellen liian pitkiä ja huomasin hyppiväni helposti riviltä toiselle, vaikka aihe olikin itseäni kiinnostava.

 

Helppolukuisesta tekstistä huolimatta teksteillä ei ole yhtenäistä tyyliä, koska vakiokirjoittajia on kaksi ja vierailevia kirjoittajia useampia. Värtö jakaa postaukset roomalaisilla numeroilla osiin, mikä tuntui aluksi oudolta, mutta muutaman postauksen lukemisen jälkeen siihen tottui. Tuohilampi käyttää kappalejakoa, mutta ei jaa tekstiään muuten, mikä tekee lukemisesta hieman epämiellyttävää varsinkin silloin kun jotkut kappaleet ovat pidempiä.

Huumoria ja faktatietoa

Kiinnitin jo heti blogiin tutustuessani huomiota postausten otsikointiin, johon on käytetty mielikuvitusta. Sen sijaan, että postaukset olisi otsikoitu informatiivisesti, ne onkin käännetty muotoon, josta tekstin sisältöä ei heti arvaa. Esimerkiksi ”Kieltäminen on kiellettävä!”,”Minulla on ongelmia, muut ovat idiootteja” ja ”Ratkaise x”.

 

Kaikki tekstit pohtautuvat johonkin faktatietoon ja usein postauksen alussa on viitattu johonkin tutkimukseen tai artikkeliin. Ne on myös linkattu, jotta lukija pääsee niihin käsiksi helposti. Mielestäni tämä on ollut fiksu veto kirjoittajilta, koska näin lukijalla on lähes samat lähtökohdat ja tiedot tekstin lukemiseen kuin kirjoittajilla on ollut. 

"En ole rasisti, minä vain syrjin ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan."

Näin kirjoittaa Antti Värtö postauksessaan, jonka valitsin tarkemmin tarkasteltavaksi. Se on koko blogin luetuin postaus, mutta siitä huolimatta se ei ole saanut kuin 13 kommenttia. 

Postaus alkaa hauskalla testillä, jota seuraa selitys ja teoreettinen osuus. Ensimmäisessä osassa Värtö havainnollistaa kuinka helposti ihmiset syyllistyvät tiedostamattomaan syrjintään. Toisessa osassa Värtö puhuu rasismista ja kuinka surullisen yleistä se on. Kolmas osa keskittyy käytännön esimerkkiin tiedostamattomasta syrjinnästä. Neljäs ja viimeinen osa liittää aiheen koulukontekstiin ja Värtö esittää kysymyksiä, jotka laittavat lukijan taatusti pohtimaan aihetta omalla kohdallaan.

Asiat etenevät loogisessa järjestyksessä läpi postauksen, mutta kappaleet ovat jälleen kerran pitkiä. Onneksi teksti on jaettu osiin, joiden välillä on helppo pysähtyä pohtimaan mitä juuri tuli luettua. 

Sääli ettei blogia ole päivitetty 3.6.2016 jälkeen, koska lukisin mielelläni lisää ajankohtaisista koulumaailman tapahtumista. Jätinkin itseasiassa uusimpaan postaukseen kommentin aiheesta, mutta en ole harmikseni saanut siihen vastausta.