keskiviikko, 6. joulukuu 2017

Ajattelun ammattilainen ajatusten herättäjänä

BLOGIN KIRJOITTAJASTA

Ajattelun ammattilainen on peliyrittäjän, Lauri Järvilehdon arkielämän ja yhteiskunnan käyttäytymismalleja ja tottumuksia kyseenalaistava blogi. Kirjoittajansa mukaan blogi tarjoaa näkökulmia hyvinvoinnista, ajattelusta ja tulevaisuudesta. Näissä näkökulmissa Järvilehto on kyllä ehdottomasti ajan hermolla, sillä blogin kirjoitukset käsittelevät monia ajatuksia herättäviä nykyaikaisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi informaatiotulvan aiheuttamaa masennusta ja huolta, työuupumuksen pohjimmaista aiheuttajaa ja yhteiskunnan vaatimuksiin sopeutumista. Järvilehto ilmeisesti käy aktiivisesti aiheeseen liittyvissä seminaareissa ja tilaisuuksissa, joista hän ammentaa sisältöä blogiinsa.

YLEISTÄ BLOGISTA

 Blogi tarjoaa toimintatapoja ja ajattelua, jota korkeasti koulutettu ja yritysmaailmassa menestyvä lifestyle-bloggaaja voisikin tarjota – tiukkaa tekstiä vailla yltiöpositiivisen siirappisia tsemppiaforismeja. Nuivaa ja väritöntä ei Järvilehdon kirjoitustapa kuitenkaan ole, vaan hän käyttää kirjoituksessaan puhekielisiä tai välillä jopa alatyylisiä ilmaisuja, joista jotkut hipovat jopa hieman poliittisen korrektiuden rajaa (Esimerkiksi itseäni ärsyttänyt ilmaisu vihervasemmistolainen kupla). Tästä voin seuraavaksi johtaa päätelmäni blogin kohderyhmästä, jotka todennäköisesti ovat työelämässä ja mahdollisesti yritysmaailmassa olevia innovatiivisia aikuisia, joita vaihtoehtoiset toiminta -ja ajattelutavat kiinnostanee. Vaikka en kohderyhmään hyvin suurella todennäköisyydellä kuulukaan, olivat aiheet silti kiinnostavia ja pistävät ajattelemaan. Miettimistä herätti esimerkiksi ajatus siitä, että johtuuko työskentelyni tehottomuus itselleni asetettujen haasteiden puutteesta ja innottomuudesta tarttua niihin.

ARTIKKELIN TARKASTELUA

Lähempään tarkasteluun blogin artikkeleista otin kirjoituksen otsikolla ’’Masennus tulee iPhonesta’’, joka käsittelee nykyaikaisen informaatiotulva, uhkakuvia työntävän uutisoinnin ja negatiivisuuden suhdetta masentuneisuuteen ja huonoon vointiin. Ihmisellä on kirjoittajan mukaan taipumus nostaa esiin nimenomaan huonot asiat. Järvilehto nosti kirjoituksessa käytännön esimerkkinä sen, että ihmiset esimerkiksi diagnosoivat itselleen sairauksia internetissä vastaan tulevan oireilla pelottelun takia, mikä taas voi lisätä huolta ja stressiä entisestään. Artikkelissa järvilehto argumentoi muun muassa ihmisten biologisilla taipumuksilla, mutta kyseenalaista on se, ettei hän ole juuri perustellut niitä millään valideilla tieteellisillä lähteillä. Lisäksi ihmiskuva, jolla Järvilehto pohjaa ajatuksensa on melko mekaaninen, sillä masennus ja huono vointi nähdään nimenomaan ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aikaansaannoksena, eikä ihmisten pään sisäisiä eroja esimerkiksi huomioida lainkaan.

BLOGIN KOMMENTOINTI

Eniten kommentointia kerännyt artikkeli blogissa oli kirjoitus ’’ Ei työ tapa – vai tappaako?’’ Järvilehto on tässä kirjoituksessaan pohtinut sitä, että työn määrällä ei ole suoranaista vaikutusta työn uuvuttavuuteen, vaan enemmänkin työtavalla. Artikkelista tuntui paistavan se, että kirjoittaja on asemassa, jossa hänellä on varaa varioida omia työskentelytapojaan ja työolosuhteitaan enemmissä määrin kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Kommentoinnissa olikin herännyt tunteita tästä asioista, ja Järvilehdon ajatuksia vastaan oli esimerkiksi argumentoitu sillä, että ihmisillä on synnynnäisestikin eri kapasiteetti jaksamisen ja asioiden tekemisen kanssa - Ei kukaan voi täysin olla oman onnensa seppä. Kuitenkin suurin osa kommentoineista oli samaa mieltä kirjoittajan argumenttien kanssa.

ARVIOINTIA

Kun aloin analysoimaan blogia, olin sitä mieltä, että voisin jatkaa sen lukemista tämän tehtävän jälkeenkin. Nyttemmin olen kuitenkin asiasta eri mieltä, sillä blogista päällimmäisenä jäävät mieleen vain tieteellisen argumentoinnin puute ja 2010-luvun vaihteen nettisivuja muistuttava ulkoasu. Elämäntyyliohjeet tuntuvat pohjautuvan koville arvoille ja ihmisen mekaaniselle kuvaamiselle. Blogia ei myöskään tunnuta päivittävän mitenkään häkellyttävän usein.

 

https://ajattelunammattilainen.fi/

lauantai, 2. joulukuu 2017

Tiedetuubi-blogin tarkastelu

Tiedetuubi-blogi on perustettu vuoden 2012 lopussa, ja se keskittyy tieteeseen ja tekniikkaan. Blogilla on useampi kirjoittaja. Perustajat Markus Hotakainen ja Jari Mäkinen ovat tiedetoimittajia ja -kirjailijoita. Toimittaja Jarmo Korteniemi on tutkija ja tiedetoimittaja. Blogissa on myös Euroopan avaruusjärjestön juttuja suomeksi, ja lisäksi blogissa on myös pari tekstiä Kari Enqvistiltä liittyen lähinnä alkuräjähdykseen ja Higgsin bosoniin.

Aiheet ja kohderyhmä

Blogin aiheina on lähinnä avaruus ja siihen liittyvät asiat, sekä erilaiset tieteeseen ja tekniikkaan liittyvät tutkimukset. Aiheita käsitellään journalistisesti, mutta kuitenkin huumori on osana tekstejä.  

Blogin tekstit perustuvat usein erilaisiin tutkimuksiin, ja lähteiden käytöstä kerrotaan selkeästi tekstien alussa sekä lopussa. Blogin kohderyhmänä on kaikki avaruudesta tai maailmankaikkeudesta, tekniikasta ja tieteestä kiinnostuneet sekä muut aiheiden tutkijat.

Yleiset havainnot

Blogissa käytettävät otsikot olivat nasevia ja lyhyitä. Osassa blogin jutuista oli mukana videoita, jotka ovat hyvää vaihtelua pelkkään tekstiin. Suurin osa teksteistä liittyy avaruuteen, ja siihen liittyviin tutkimuksiin. Viime tekstit liittyvät läheisesti avaruuteen ja satelliittien matkan seuraamiseen.

Viimeisten kuuden kuukauden aikana luetuimpien tekstien aiheita ovat muun muassa kuinka tunnistaa kyy ilman sahalaitakuviota, uusiutuvat energiamuodot, Islannin korkein tulivuori, ja se, miltä näyttää Hyperloopin kyydissä oleminen. Tekstissä näkyy kirjoittajan oma mielipide hyvin, ja kirjoitukset liittyvät aina ajankohtaisiin tutkimuksiin.

Yhden verkkotekstin tarkasteleminen

Teksti on kirjoitettu 24.9.2015, ja sen otsikkona on Mars räjäyttelemällä asuinkelpoiseksi. Sen on kirjoittanut Jarmo Korteniemi. Heti alussa hän kertoo oman mielipiteensä asiaan, jonka jälkeen asiaa avataan lukijalle. Tekstissä on mukana jopa yksi video, jossa yksinkertaistetaan asiaa.

Tekstissä on kyse siis siitä, miten Marsia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa asuinpaikkana. Edistämällä kasvihuoneilmiötä saataisiin Marsin ilmakehän lämpötila nousemaan. Kun otetaan huomioon Marsin sijainti, sen pintalämpötila jouduttaisiin nostamaan todella korkealle, jotta se olisi meille hyvä.

Tähänkin asiaan on keksitty ratkaisu. Elon Musk on ehdottanut, että Marsin napajäätiköitä voitaisiin pommittaa ydinpommeilla, joka saisi napajäätiköiden veden ja hiilidioksidin kaasuuntumaan ilmakehään. Nämä aineet ovat merkittäviä kasvihuonekaasuja, jotka nostavat pinnan painetta ja lämpötilaa.

Korteniemi pohtii kuitenkin sitä, riittäisikö yksi ydinpommi tämän teorian toteuttamiseen. Hän arvelee, että ydinpommeja tarvittaisiin tuhansia tai jopa enemmän tähän touhuun, jotta tämä olisi pitkällä aikavälillä hyödyllistä. Tässäkin on se varjopuoli, että jo muutaman ydinpommin räjäyttäminen saa planeetalla aikaan ison radioaktiivisen ongelman.

Korteniemi esittelee myös paremman vaihtoehdon, joka on asteroidin törmäyttäminen napajäätikköön tai jopa komeetan ohjaaminen siihen. Korteniemi mainitsee myös oman ratkaisunsa tähän, joka on Marsin omien kuiden törmäyttäminen napajäätikköön. Näissä kaikissa on myös omat ongelmansa, jotka vaikeuttavat toteutusta.

Korteniemi argumentoi hyvin, ja hän erittelee järkeviä syitä sille, miksi esimerkiksi Marsin omia kuita ei voi käyttää tähän. Hän käyttää muun muassa fysiikan teorioita ja lakeja perusteluina, joka on aika luotettavaa.

Hän käyttää lähteitä todella hyvin, ja pitää sen mukana koko tekstissä. Tekstissä on väliotsikkoja, ja kappaleet ovat lyhyitä sekä helppolukuisia. Tekstissä on mukana yksi kuva ja yksi video.

Teksti herättää paljon erilaisia kysymyksiä. Jos nämä teoriat eivät ole käytännössä käyttökelpoisia, onko olemassa sellaista teoriaa, joka on hyvä sekä paperilla että käytännössä? Voitaisiinko rakentaa täällä Maassa sellainen kappale, joka lähetettäisiin avaruuteen, ja sitten törmäytettäisiin napajäätiköihin? Onko koko touhussa edes mitään järkeä? Jos Mars joskus saataisiin asuinkelpoiseksi, millaista elämä siellä olisi?


Lähteet

http://www.tiedetuubi.fi/blogit

http://www.tiedetuubi.fi/blogit/mars-rajayttelemalla-asuinkelpoiseksi

perjantai, 1. joulukuu 2017

Peruskoulupesula suurennuslasin alla

Peruskoulupesula on vuonna 2012 perustettu blogi, jonka kirjoittajina toimivat Laura Tuohilampi sekä vuoden 2014 alusta lähtien Antti Värtö. Tuohilampi on matematiikan didaktiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa ja hän toimii lisäksi opettajien täydennyskouluttajana. Värtö sen sijaan toimii tällä hetkellä oppilaanohjaajana Alppilan yläkoulussa.

 

Vakiokirjoittajien lisäksi blogissa on myös julkaistu tekstejä ulkopuolisilta kirjoittajilta, joita ovat esimerkiksi Jesse Soininen, Melanie Rinne ja Kaisa Tuohilampi.

Jokaisen "koululaisen" blogi

Idea blogin perustamiseen syntyi ajatuksesta tuoda esiin kokemuksen ja tutkimuksen kautta muovautuneita näkökulmia koulusta sekä tarjota paikka erilaisten näkökulmien julkituomiseen myös muille halukkaille ja siksi blogin kohderyhmäksi on ilmoitettu jokainen ”koululainen”. Tavoitteena blogilla on tuulettaa koulusta käytävää keskustelua.

 

Blogin keskeisimmät teemat ovat koulutusjärjestelmä, opettajuus ja oppilaiden kohtaaminen. Kirjoittajat ilmaisevat rohkeasti omat mielipiteensä ja käyvät aktiivista keskustelua ihmisten kanssa kommenttiosiossa tai tekevät lisäyksiä omiin ajatuksiinsa.

 

Lukemistani postauksista eniten keskustelua herättänyt aihe oli postauksessa otsikolla ’Huudetaan lujempaa’, joka keräsi huimat 66 kommenttia. Tuohilampi käsitteli tekstissä auktoriteettia ja sen katoamista perinteisessä muodossa sekä sitä, miksi katoamista on turha murehtia. Kommentit muuttuivat nopeasti väittelyksi ja toisten kommenttien ilkeäsävyseksi viilaamiseksi eikä niitä ei lopulta ollut enää mukava lukea, sillä asian ydin tuntui unohtuvan.

Ulkoasu pesulan tarpeessa

Blogin ulkoasu on mielestäni selkeä, mutta se voisi olla raikkaampi tai edes jotenkin koulumaailmaan viittaava. Etusivulta löytyy kaikki tarvittava ja blogissa on muutenkin helppo navigoida välilehdeltä toiselle. Tosin yksi välilehdistä "Mielikuvistuskoulu" ei jostain syystä toiminut, mikä oli pieni pettymys.

 

Saatavilla olevia tekstejä sen sijaan on helppo ja miellyttävä lukea, sillä kirjoittajat käyttävät kirjakieltä ja tekstit on kirjoitettu asiatyylillä. Kappaleet ovat kuitenkin paikoitellen liian pitkiä ja huomasin hyppiväni helposti riviltä toiselle, vaikka aihe olikin itseäni kiinnostava.

 

Helppolukuisesta tekstistä huolimatta teksteillä ei ole yhtenäistä tyyliä, koska vakiokirjoittajia on kaksi ja vierailevia kirjoittajia useampia. Värtö jakaa postaukset roomalaisilla numeroilla osiin, mikä tuntui aluksi oudolta, mutta muutaman postauksen lukemisen jälkeen siihen tottui. Tuohilampi käyttää kappalejakoa, mutta ei jaa tekstiään muuten, mikä tekee lukemisesta hieman epämiellyttävää varsinkin silloin kun jotkut kappaleet ovat pidempiä.

Huumoria ja faktatietoa

Kiinnitin jo heti blogiin tutustuessani huomiota postausten otsikointiin, johon on käytetty mielikuvitusta. Sen sijaan, että postaukset olisi otsikoitu informatiivisesti, ne onkin käännetty muotoon, josta tekstin sisältöä ei heti arvaa. Esimerkiksi ”Kieltäminen on kiellettävä!”,”Minulla on ongelmia, muut ovat idiootteja” ja ”Ratkaise x”.

 

Kaikki tekstit pohtautuvat johonkin faktatietoon ja usein postauksen alussa on viitattu johonkin tutkimukseen tai artikkeliin. Ne on myös linkattu, jotta lukija pääsee niihin käsiksi helposti. Mielestäni tämä on ollut fiksu veto kirjoittajilta, koska näin lukijalla on lähes samat lähtökohdat ja tiedot tekstin lukemiseen kuin kirjoittajilla on ollut. 

"En ole rasisti, minä vain syrjin ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan."

Näin kirjoittaa Antti Värtö postauksessaan, jonka valitsin tarkemmin tarkasteltavaksi. Se on koko blogin luetuin postaus, mutta siitä huolimatta se ei ole saanut kuin 13 kommenttia. 

Postaus alkaa hauskalla testillä, jota seuraa selitys ja teoreettinen osuus. Ensimmäisessä osassa Värtö havainnollistaa kuinka helposti ihmiset syyllistyvät tiedostamattomaan syrjintään. Toisessa osassa Värtö puhuu rasismista ja kuinka surullisen yleistä se on. Kolmas osa keskittyy käytännön esimerkkiin tiedostamattomasta syrjinnästä. Neljäs ja viimeinen osa liittää aiheen koulukontekstiin ja Värtö esittää kysymyksiä, jotka laittavat lukijan taatusti pohtimaan aihetta omalla kohdallaan.

Asiat etenevät loogisessa järjestyksessä läpi postauksen, mutta kappaleet ovat jälleen kerran pitkiä. Onneksi teksti on jaettu osiin, joiden välillä on helppo pysähtyä pohtimaan mitä juuri tuli luettua. 

Sääli ettei blogia ole päivitetty 3.6.2016 jälkeen, koska lukisin mielelläni lisää ajankohtaisista koulumaailman tapahtumista. Jätinkin itseasiassa uusimpaan postaukseen kommentin aiheesta, mutta en ole harmikseni saanut siihen vastausta.

perjantai, 1. joulukuu 2017

Tarkastelussa Kemppinen

Blogi ajatuksista ja ihmisyydestä

Perehdyin professori Jukka Kemppisen blogiin, jossa hän tarkastelee ajankohtaisia aiheita ja ilmiöitä sekä historiaa pääasiassa lukemansa kirjallisuuden kautta. Tekstilajina Kemppinen käyttää pääasiassa mielipidekirjoitusta.

Tietoa

Blogin nimi on Kemppinen, kirjoittajan sukunimen mukaan. Aiheena on muun muassa erilaiset kirjat yhdistettynä omaan pohdintaan maailman menosta. Blogissa Kemppinen tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan. Blogin kirjoittaja on professori Jukka Kemppinen, joka on korkeakoulutettu muun muassa asianajajaksi.

Blogin tavoitteena on tuoda esille mielipiteitä ja ajatuksia, kohderyhmänä kuka tahansa, ketä kiinnostaa ajankohtaiset ilmiöt ja kirjallisuus ripauksella filosofointia.

Erityistä blogissa oli se, kuinka Kemppinen otti kantaa asioihin kirjallisuuden kautta. Koin mielenkiintoiseksi sen, että ensin hän nosti esiin lukemansa kirjan ja ikään kuin arvosteli sitä ja sitä kautta perehtyi kirjan käsittelemään aiheeseen.

Viestintä kirjoituksissa on selkeää ja jokseenkin tieteellistä maustettuna kuvituskuvilla. Tekstissä on käytetty nasevia huomautuksia, jotka erottavat kuitenkin tekstin tieteellisyydestä.

Ulkoasu on neutraali, jopa tylsä, mutta tieteelliselle tekstille tyypillinen. Asiallinen tyyli kuuluu Kemppisen blogiin isoine alkukirjaimine ja pisteineen. Tekstiä elävöittää tietynlaiset sanavalinnat. Esimerkiksi ”vouhottaa”. Lähteinä Kemppinen on lähinnä käyttänyt kirjallisuutta.

Hyvää tekstissä on tekstin selkeys, ja pidin Kemppisen tavasta kirjoittaa väljästi. Parannettavaa kuitenkin olisi perustelussa, jotkin asiat tuntuivat jäävän vain oman mielipiteen varaan.

Naisten ahdistelu ei uusi ilmiö

Ajankohtaiset aiheet ovat nostaneet erityisen paljon keskustelua. Esimerkiksi teksti Kautta rantain käsittelee naisten ahdistelua Lolita -nimisen kirjan myötä. Kemppinen nostaa esiin, kuinka kirjat ovat sisältäneet jopa tietynlaista pedofiliaa ja naisten seksualisoimista.

Keskustelussa otetaan kantaa kirjoittajan mielipiteisiin sekä tuodaan muita ajatuksia aiheesta esiin.

Kautta rantain tekstissään Kemppinen argumentoi omilla kokemuksillaan, sekä vertailee lukemaansa kirjaa muihin samankaltaisiin kirjoihin. Tekstillään Kemppinen ilmaisee naisten ahdistelun olleen ongelma kautta aikain.

http://kemppinen.blogspot.fi/

http://kemppinen.blogspot.fi/2017/11/kautta-rantain.html

torstai, 30. marraskuu 2017

Kaiken takana on loinen -blogin tarkastelu

Tiede-lehden sivustolla blogeja on kaikkiaan kymmenen, joista valitsin tarkasteltavaksi ekologian ja evoluution yliopistotutkija Tuomas Aivelon blogin ”Kaiken takana on loinen”. Blogissaan Aivelo kirjoittaa muun muassa maailman tautiepidemioita, evoluutiota, ilmastonmuutosta sekä eettisiä kysymyksiä käsitteleviä aiheita. Blogin nimi saattaa olla mielenkiintoa herättävä ja se kertoo Aivelon kiinnostuksesta loisten tutkimiseen.

Tutkittua tietoa

Blogin tarkoituksena vaikuttaa olevan keskustelun herättäminen ajankohtaisista, ihmisiä koskevista aiheista, sillä Aivelo on kirjoittanut blogitekstejä muun muassa Madagaskarilla vellovasta rutosta sekä myyräekinokokin saapumisesta Suomeen. Osa aiheista herättää enemmän keskustelua kuin toiset, mistä kertoo kommenttien määrät kussakin blogitekstissä. Kommenteissa lukijat esimerkiksi kertovat aiheista omia mielipiteitään tai kehuvat kirjoittajan tekstiä ja kykyä pukea ajatukset sanoiksi.

Aiheista kerrotaan blogissa asiallisesti ja tutkittuun tietoon perustuen, jota kirjoittaja on saanut itse tekemistään tutkimuksista tai käyttämällä lähteenä muita tutkimustuloksia. Aivelo ilmaisee myös omia mielipiteitään, ja kirjoittaa tekstiä sujuvasti ja selkeästi niin että aiheeseen perehtymättömänkin on vaivatonta ymmärtää, mistä hän puhuu. Blogissa on enemmän tekstiä kuin kuvia, mutta jokaisessa blogikirjoituksessa on ainakin yksi kuva tekstin alussa, joka kuvastaa kyseisessä tekstissä käsiteltävää aihetta ja antaa myös esimakua tulevasta aiheesta.

Blogin kohdejoukko

Blogi on suunnattu kaikille niille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet maailman tapahtumista ja ihmisiä käsittelevistä tieteistä. Aivelo onkin kirjoittanut syyskuussa myös blogitekstin, jonka otsikkona kuuluu: ”Tiede on kaikille”, jossa hän esimerkiksi kuvailee, ettei tiede ole niin vaikeaa ja monimutkaista rakettitiedettä, vaan tavallisten kansalaisten ymmärrettävissä.  Hän on myös itse kiinnostunut siitä, keitä on ruudun toisella puolella, sillä hän on tehnyt kirjoituksen tammikuussa 2015, jossa tiedustelee, ketkä lukevat hänen blogiaan.

Onko eläviä fossiileita olemassa?

Aivelo on kirjoittanut heinäkuussa 2015 eläviä fossiileita käsittelevän blogitekstin, jossa hän pyrkii vastaamaan kyseisen tekstin otsikkona olevaan kysymykseen. Ennen tekstin alkua aihetta kuvailee kuva tuatarasta, jonka Aivelo kertoo olevan elävä fossiili, eli eläinlaji, jonka ulkomuoto ei ole muuttunut miljoonien vuosien aikana. Tekstin alussa hän kertoo nykyisin elävistä eläinlajeista esimerkkinä krokotiilit, jotka eivät eroa 70 miljoonaa vuotta sitten eläneistä lajeista. Tekstin tarkoituksena on paitsi vastata otsikon kysymykseen, myös kyseenalaistaa termi ”elävä fossiili”, jota kirjoittaja ilmaisee kysymyksillä, jotka johdattelevat lukemaan tekstiä eteenpäin.

Aivelo lähestyy aihetta evoluution näkökulmasta ja puhuu mikro- ja makroevoluutioista ja tulee siihen tulokseen, että eläinlajien perimä muuttuu vuosien aikana huomattavasti, vaikka se ei näkyisikään niiden ulkomuodossa. Tekstissä sanotaankin, että eläviä fossiileita voisi tällöin olla olemassa, mutta se on epätodennäköistä maailman jatkuvan muuttumisen vuoksi, minkä mukana myös eläinlajit muuttuvat.

Tekstissä Aivelo käyttää yhtä ulkopuolista lähdettä mainitessaan uutisesta, joka kertoi kahden miljardin vuoden aikana samanlaisena pysyneestä bakteerista. Lähteen hän on merkinnyt linkillä, joka ohjautuu tiedetuubi-sivustolle. Kyseisellä sivustolla kerrotaan, että bakteerin löytänyt tutkijaryhmä oli raportoinut löydöksestä tiedejulkaisu PNAS:ssa.  

Teksti on selkeä ja sen käsittelemää aihetta havainnollistetaan esimerkeillä, joilla kirjoittaja ilmaisee väitteensä paikkansapitäviksi. Aihetta käsitellään hyvin selittävästi ja kirjoittaja antaa järkeviä vastauksia ja syitä tekstin käsittelemään kysymykseen. Myös kuva, jolla kirjoittaja havainnollistaa evoluutiota kolmiulotteisena koordinaatistona, toimii tekstiä selkiyttävänä keinona.

Aivelon blogiteksti ei herätä oikeastaan mitään kysymyksiä, vaan se antaa järkevän vastauksen otsikon kysymykseen. Voisin kommentoida blogia aiheeseen, johon minulla olisi sanottavaa tai jos se herättäisi kysymyksiä, joihin haluaisin saada lisää vastauksia.

Lähteet

Aivelo, T. 2015. Kuka lukee blogiani? Kaiken takana on loinen. https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/kuka_lukee_blogiani Luettu 30.11.2017.

Aivelo, T. 2015. Onko eläviä fossiileita olemasssa? Kaiken takana on loinen. https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/onko_elavia_fossiileita_olemassa Luettu 30.11.2017.

Aivelo, T. 2017. Tiede on kaikille. Kaiken takana on loinen. https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/tiede-kaikille Luettu 28.11.2017.

Korteniemi, J. 2015. Eliö, joka ei ole muuttunut kahteen miljardiin vuoteen. Tiedetuubi. http://www.tiedetuubi.fi/luonto/muutoksen-puute-on-todiste-evoluutiosta Luettu 30.11.2017.